Juho Salmi

Tekniikan osaajat ratkaisemaan ilmastokriisi – visiomme #11

Olin jo jonkin aikaa seurannut, että TEK tekee erinomaista ilmastovaikuttamista: ajatusjohtaja ilmastokeskustelussa ja näkyvä toimija ilmastotapahtumissa. Erityisen hienoa oli se, että TEK osallisti vaikuttamistyössään asiantuntevia ja ilmastoaktiivisia jäseniään laajalti ja tehokkaasti.

TEKin ilmastopolitiikan kärjet olivat päästöjen hinnoittelu ja teknologianeutraali ympäristöpolitiikka. Tämä siis tarkoitti sitä, että päästöverot ja päästöoikeuksien hinta nostettaisiin pitkällä tähtäimellä niin kovaksi, että se kannustaisi vähentämään päästöt nollaan – ja niiltä osin kuin se ei ole mahdollista, kustantaa hiilen sitominen. Poliitikkojen ei silloin tarvitsisi ottaa kantaa, millä keinoin päästäisiin hiilineutraaliin yhteiskuntaan, vaan verotuksella ja muulla sääntelyllä ohjattu markkina hoitaisi homman kotiin.

Tämä vaikuttamistyö selkeästi tuotti hedelmää, kun EU-maat lopulta sitoutuivat seuraavien vuosien aikana nostamaan päästöverot niin ylös ja tekemään päästöoikeuksista niin kalliita, että sillä pystyttäisiin kustantamaan oikeudenmukainen siirtymä hiilineutraaliin yhteiskuntaan. Heti tämän päätöksen jälkeen alkoi tapahtua! 

Työskentelin silloin energia-alan yrityksessä. Meillä käynnistettiin päätöksen myötä välittömästi investoinnit vähähiiliseen energiatuotantoon ja monivuotinen muutosohjelma, jossa fossiilisten parissa työskentelevät täydennyskoulutettiin vähähiilisen energian osaajiksi. Heidät siirrettiin uusiin tehtäviin sitä mukaa, kun fossiilisiin perustuva tuotanto ajettiin alas kannattamattomana. Rekrytoinneiltakaan ei vältytty. Samalla huomasin, että toimialalle putkahteli valtava määrä uusia puhtaan teknologian yrityksiä.

Tämän myötä alettiin vihdoin ottaa riittävän suuria askelia kohti Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteita. Voisi sanoa, että TEK oli jäsentensä voimin ratkaisemassa ilmastokriisiä ja luomassa edellytykset sille, että tekniikan akateemiset valjastettiin ekologiseen jälleenrakentamiseen.

TES:llä tasa-arvoa perhe-elämään – visiomme #10

Muutama vuosi sitten olin juuri tullut isäksi, kun olimme adoptoineet aviomieheni kanssa lapsen. Selvittelimme silloin perhevapaakuvioita, sillä niiden osalta oli tehty juuri merkittävä muutos YTN:n työehtosopimuksiin.

Aikaisemmin TES:ssä isille oli tarjolla vain 1 viikko palkallista perhevapaata, kun äideille sitä oli 3 kuukautta! Räikeää epätasa-arvoa! Miesparina olisimme olleet vielä erityisen huonossa asemassa tämän suhteen, kun molemmat meistä olisivat saaneet vain 1 viikko palkallista perhevapaata.

Onneksi TES:iin oli juuri tullut muutos, jossa molemmille vanhemmille taattiin 3 kuukautta palkallista perhevapaata – sukupuoleen katsomatta. Tämä loi meille molemmille paremmat taloudelliset edellytykset jäädä lapsen kanssa kotiin, ja saimme viettää ainutlaatuista perheaikaa pienokaisen kasvamista ihmetellen.

Muutoksella oli valtava vaikutus perhevapaiden pitämiseen. Sen myötä lähes jokainen isä alkoi pitää vähintään 3 kk mittaisen perhevapaan. Kun tästä tuli maan tapa, saavutettiin pian tilanne, jossa isät ja äidit käyttivät keskimäärin yhtä paljon perhevapaita. Tästä suuri kiitos YTN:lle, ja omalle liitolleni TEKille!